Olipa kerran aukio päärautatieaseman vierellä. Aukio ei ollut oikeastaan aukio lainkaan, vaan piskuinen tyhjä tila kaupungin ytimessä. Aukio ei tarjonnut kaupunkiin saapuville kummoistakaan ensivaikutelmaa ja paikallisetkin viuhtoivat aukion läpi hartiat kyyryssä.

 

Moni toimija oli kilvoitellut aukiolle rakentamisesta, mutta yritykset olivat kilpistyneet milloin mihinkin seikkaan. Milloin toimistotilaa oli meinattu rakentaa suorastaan kohtuuttomasti, milloin taas aukiota rajaavat arvorakennukset olivat olleet vaarassa jäädä uuden rakentamisen varjoon.

 

Kunnes eräänä päivänä joukko alueen toimijoita päätti tehdä aloitteen epäaukion kehittämisestä. He ymmärsivät, että aukio on tärkeä, eikä suunnittelua kannattaisi tehdä ilman virkamiesten, asiantuntijoiden ja kaupunkilaisten tukea. Siispä joukko lähestyi kaupungin päättäjiä ja ehdotti, että järjestettäisiin kaikille avoin suunnittelukilpailu.

 

Kaupungin päättäjät innostuivat aloitteesta - olivathan hekin suunnitelleet avointa kilpailua tärkeän aukion kehittämiseksi. Ennen kilpailun aloitusta päätettiin kysyä kaupunkilaisilta, mitä he aukiolta haluaisivat. Tätä varten järjestettiin työpaja, jossa kaupunkilaiset saivat suunnittelun ammattilaisten kanssa luonnostella haaveitaan aukion tulevaisuudesta. Aukion suunnittelu oli laajasti esillä valtakunnan medioissa, ja keskustelu aukion tulevaisuudesta kävi vilkkaana. Suunnittelutyöpajan aineisto kerättiin kilpailun lähtötiedoksi. 

 

Kilpailuun tuli hurja määrä ehdotuksia, joissa oli paneuduttu alueen arvoihin sekä tutkittu harkiten, miten aukiota voitaisiin parhaiten kehittää. Kilpailun tuomaristoon oli koottu kattava edustus kaupungin päättäjiä, asiantuntijoita sekä tavallisia kaupunkilaisia. Voittajaksi valittiin ehdotus, jossa uusi rakentaminen, historiallisille rakennuksille annettu tila sekä aukion viihtyisyys olivat kaikki tasapainossa. 

 

Voittajatyön edetessä kohti rakentamista kaupunkilaisilta pyydettiin vielä mielipiteitä. Lopulta suunnitelma toteutettiin ja epäaukio muuttui eläväiseksi ja viihtyisäksi kaupunkitilaksi, ihan oikeaksi aukioksi. Suunnitelman uudisrakentaminen tehtiin kestämään satoja vuosia.

 

Lopputulos oli odottamattoman hieno. Kaupunkilaiset olivat tyytyväisiä, että heille oli tarjottu mahdollisuus osallistua oman kaupunkinsa kehittämiseen heti alkumetreistä lähtien, alueen toimijat olivat saaneet rahoilleen vastinetta ja kaupungin päättäjät olivat onnellisia, että olivat saaneet ajettua kaupunkilaisten etua. Epäaukion kehittämisestä kerrottiin tarinoita ympäri maan ja siitä otettiin mallia muissakin kaupungeissa. Nykyään ohikulkijat eivät enää viuhdo hartiat kyyryssä aukion läpi, vaan pysähtyvät sinne viettämään aikaa. 

 

Sen pituinen se.